Marraskuun miätteetä

Nii taas tämäki kuu on kohta lusittu. Aika lämpööne kuukausi. Ei tainnu lämpötila painua kertaakaa -5 asteen alapualelle. Lunta tuli muutamahan otteesehen, muttaku  lämpöasteet seuras het perästä, ei  lumiakaa oo paliua ollu. Yks myrskyki koettihi, mutta onneksi sei aiheuttanu  mitää vaurioota.  Tämä loppuukuu onki menny aika pilivisis merkiis. Päivät on ollu nii hämäriä, että tuntuu, ettei päivät oo  valiennu ollenkaa.

Tämon ollu oikee navettakuu. Oon siivonnu, järiestäny ja pessy, koriannu utareliiviä ja muurannu tiiliseinää ja....ja.... kesällä, ku ei tuu tehtyä mitää ylimääräästä. Ny saa siirtyä hyvällä omallatunnolla tuvan pualelle valamistelemahan joulua. 

Syksyn pimeyttä oon yrittäny toriua valoolla. Sisällä on muutama valoketju palanu jo elokuusta lähtie. Olohuanehen klasilla on violettien verhojen viäres pinkki pallovaloketju. Mutta kas, ku valot laittaa päälle, färi muuttuu joulunpunaaseksi. 

Pohojoospääryn isoos tuijas on ollu valoketjut koko kesän. Ny oliki näppärää tuikata vaa töpseli seinähä ja soli sitämyären selevä. Valokki pelas, onneksi. Viäres olevas alappiruusus, ei näytä olevan montaa kukkasilimua. Kukkiihan se tänä kesänä tosi komiasti. Ens kesänä taitaa olla taas välivuasi. Kevään säkkikankahia varte, on tukikepit jo paikallansa.

Niinku kuvista näkyy, yhtenäästä lumipeitettä ei oo. Lunta on paikka paikoon, siälä täälä. Toivottavasti lunta tulis kuitenki enne kovempia pakkaasia.

Ostin viikonloppuna jouluruusun. Yritän uutta henkiinjäämisstratekiaa. Ny ku on ollu asteet plussan pualella, son ollu ja on, terassilla. Jos tuloo muutaman päivän pakkaasjakso, otan sisälle ja sitte taas pihalle. Sitte ku näyttää tulevan pirempi jakso tai kova pakkaane, viän sen navetan maitohuanehen klasille.  Siälä pysyy lämpötila niukin naukin plussalla koko talaven, kovimmillaki pakkaasilla..... toivottavasti, kosteutta piisaa ja valua. Olisko hyvä suunnitelma vai ei? Koriauseherotuksia otetahan vastahan. Pianoone hualenaihe on kissat. Ei kai ne rupia syämähän myrkyllistä jouluruusua?

Moon aloottanu jo elämäntapamuutoksen, ei tarvinnu orottaa uutta vuatta. Mähän oon kova valavomahan ja kesällä tuppaa unet jäärä viitehen tuntihin. Näi talavella oon väsyksis koko aijan ja lupasinki ittelleni, että rupian menemähän ennemmi nukkumahan. Muutos onnistuu aika helaposti kellojen siirron yhteyres.  Oonki aika hyvi pysyny ruarus, mitäny joskus lipsuu. Ny onki pirtiämpi ja enerkisempi olo ja pinnaki o pirentyny :) Onkos teillä kesällä ja talavella erilaane unentarve?

Keittiön kaappia ja looria oon jo siivonnu, vaikkei meillä kukaa joulua kaapis viätäkkää, pitää neki joskus mennä läpitte.  Vanhin maustepurkki löytyy vuarelta -12. Ehkä aromit oli jo haihtunu. Että tällääsiä miätteetä marraskuun lopuksi.

Mukavaa joulukuun alakua!

Sipulisunnuntai

Siis kyllä! Voitin nimittäi Tiiun, Puutarhahetki-plokin arvonnasta kukkasipulia. Kiitos! Kerkesin ny vasta touhata niiren kans. Olis ne voinu kaivaa maahanki, vaikka o vähä lunta, nii maa o meillä viälä ihan sula. Mutta olin ajatellukki ostaa joitaki sipulia purkkiihi ja viärä ne kellarihi. Oon joskus kokeellu narsissia, mutta ne kukkiivat kalmankelmeinä kellaris, iha itteksensä. En tajunnu pitää varaani.

Tulppaanit 'Flaming Flag' ja 'White Parrot' sekä  balkaninvuokkosekoitus.

Sunnuntaina sitte istutin  arvonnasta saamani tuluppaanit ja balkaninvuakot. Terassilla oli mukava touhata, ku oli viälä muutama plusastekki.

Balkaninvuakkojen päälle pari senttiä multaa ja tulppujen päälle vajaa kymmene. Kastelin mullan ensi ja painelin sipulit kostiahan multahan.

Kasvitieteellisiä krookuksia, tasettinarsissi 'Minnow' ja  isojkukkainen krookussekoitus.

Kaupas tuli vastaha euron sipulipussia, joten nappasin koppahan suuria ja piäniä krookuksia ja Minnow-narsissia. Hyasinttiaki teki miäli, mutta ne maksoovat viälä kokonaasta nelijä eurua.......orotan :)

Krookuksien sipulit oli alakanu jo kasvamahan, muttei täs kokeelus kovin korkialta putua, jos ei onnistu.

Sinne vaa, siävästi purkkiihi ja multaa määlle.

Kellarihin menijöötä 26.11.2017.

Ny saa ruveta orottamahan koska jotaki tapahtuu, vai tapahtuuko mitää. Kuinkas kauvan menöö ennenku rupiaa jotaki näkymähä? Ja mihinävaihees otan ylähä? Pitääkö välis kastella?........varmuuren vuaksi kyselen kokemuksia, ku ittellä ei pahemmi oo. Kuinka teirän purkki-istutukset on onnistunu, nua niinku yleensäkki? Ja mitä ootta tavannu istuttaa?

Mukavaa marraskuun loppua!

Sammalpallot

Oommä jotaki saanu aikahanki, sammalpalloja. Ei oo koskaa ennemmi tullu asuultua sammalehen kans. No, viimme vuanna käytin sitä kasvisuajana, toimii.

Ny oonki aloottanu iha perusasioosta. Oon hakenu muutaman kerran sammalta mettästä. Kiven päältä otetus laapis tuli pualukanvarpujaki joukos, annoon niiren olla. Siinähän ne, pualukka-anteenit o. Muuta koristustahan ei tarvita.

Parihin ensimmääsehen pallohon tein keskustan sanomalehtiä rypistämällä. Eri färisiä rautalankapualiaki löytyy omista varastoosta.

Ku ensimmääne meni petooniruukkua koristamahan, toisen laitoon pellisehen maliakkohon, vai onko tua paremminki pikari.

Pihilajanmarijat tuaa pikkuuse färiä.

Mullon portahilla pari suurempaa petooniruukkua, joita en jaksa ruveta siirtelemähä. Niihi pitää sitte keksiä jotaki koristuksia talaven aijaksi, ny sitte...... sammalpalloja tiätysti! Mutta niihi osuu saret ja kaamiat tuulet. Keskustan piti olla muutaku paperia. Toisen pallon kiaputin rautalankapallon päälle ja toisen pajupallon päälle. Helepompaa ku heinän teko. 

O jo testattuki, ei niitä myrskytuulet  viäny. Jonkullaaset valot vois viälä laittaa, mutta omista varastoosta ei  löytyny sopivia.......ainakaa viälä. Tapaakko teherä sammaltöitä? Oli sevverran äkkinäästä ja kivaa puuhaa, että teen varmasti jotaki muutaki sammalehesta, mutta ne taitaa jäärä ens vuatehe. Meillon ainaki sammalehet jo lumen alla, tällä hetkellä ainaki.

Mukavaa pyhäiltaa! 

Sinivalakoone haaste

Sain Annelilta, Pihakuiskaajan matkassa -plokista haastehen, johona olis Suamen 100-vuatisen taipalehen kunniaksi sinisiä ja valakoosia kuvia. Haastehen on laittanu matkahan Tiiu, Puutarhahetki -plokista.

Tiiun haaste menee näin: "Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy." 

Haasteen säännöt: 

1. kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
2. tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
3. haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
4. käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Kummasti löytyy sinivalakoosia kukkakuviaki.

Sinivuako on kevään ensimmääsiä kukkijoota. Siniset teräleheret ja valakooset heteet. Vai onko nua heteetä?

Sinivuakkoja seuraa kevättähäret. Vaalianpunaasiaki o, mutta täs kohtaa nei näy.

Siperiankurijenmiakat kukkiivat leimupenkis, sinisin ja lähes valakoosin kukin.

Navetan eruspenkis  sinisen siperiankurijenmiakan viäres o valakoone koivuangervo.

Mäntykulumas o viärekkäi vai sanoosinko peräkkäi, valakoone kesäpikkusyrän 'Alba' ja tuntematon sinine kurijenpolovi.

Nurkkapenkis kukkii viärekkäi sinine ja valakoone kurijenkello. Niille oli pakko laittaa petooniverkosta tuki, etteivät ne makaasi maas iha pitki pituuttansa. Yks asteriki o viälä hengis.

Hanhikkipenkin valakoosen karpaattienkellon takana, näkyy kolomiopenkin sinine karpaattienkello.

Sitte vaihretahan kuvakulumaa.

Maanantaiaamulla, kuvates auringonpaistekuvia, havahruun kesken kuvaamisen outohon mölinähän ja kattahrin taivahalle. Sinneppä oli ilimestyny kivoja kiamuroota. 

Olikohan pilotilla osootes hukas, vai takana pikkujouluviikonloppu :)

Loppuhun tiätty, keskikesän, sinivalakoone juhula!


No nii ja sitte seuraavaksi sinivalakoone haaste jatkaa matkaansa..........
Unelmia ruusuista
Satupuutarha
Päivänpesän elämää
plokeihin.

Ny onki pihalla, näiren kesäästen kuvien vastakohta. Pimiää ja lunta tuloo vaakasuarahan. Voin kuvitella minkälaasta on hiakkamyrskys. Pitää aiva silimiä siristellä, nii kovia ja jäisiä on lumihiutalehet, että silimihin ottaa.  Luulin äsköö, että isäntä o laittanu oven lukkoho, mutta tuuli se vaa puski oviapäi nii lujaa, etten saanu ovia heti auki. Onneksi tällääset myrskyt o harvinaasia. Toivottavasti ei aiheuta vahinkua.

Tuulettomampaa loppuviikkua!

Aurinkua pankkoho

Säätiarootus ennustaa pilivisiä päiviä, siksi singahrinki aamulla pihalle kuvaamahan, ku aurinko paistoo. Jos sais aurinkoenergiaa varastootua, eres kuvihi. Eihä siälä palio kuvattavaa oo, mutta kyllä siältä aina jotaki löytyy.

Hohtopiikkiputken hopiaasuus on ruastunu, non ny ruskeeta.

Muutamia piooniunikkojen siämenkotiaki o penkkihi jääny. Tiätääköhän se ens vuarelle unikkojen massaesiintymistä. Suurimman osan oon kyllä katkoonu pois.

Ei oo viäläkää tilhet tullu runsahasti katettuhun orapihilajapuuhun. Ja niinku näkyy, lunta ei kauhiasti oo.

Suviruusujen kiulukoota pitää kuvata joka vuasi. Niihi osuu nii hianosti auringon valo.

Ja sitte tämän syksyn ikuusuusrojekti. Alastomanimmen kukinta on taas kehittyny, jo nelijä nuppua. Vanhin on jo muka kaikkensa antanu, vaikkei se täysin auki oo ollu mihinää vaihees.

Samas penkis o viälä iha hyvännäkööne törmäkukan kukka.

.........Ja komiamaksaruahoski on täs kohtaa viälä färiä. Joka paikkahan ei oo eres tullukkaa.

Mukavaa viikkua!

Merkitykselline tai kaunis puu -haaste

No, nii, ny rupian pärööttämähän haasteeren sumaa. Sain Tarjan, Parasta aikaa -plokista aloottaman puuhaasteen kolomesta plokista, Betweeniltä, Rikkaruohoelämää-plokista, Kruunu Vuokolta, Puutarhan Lumo-plokista ja Minnalta, Puutarhurin Maja-plokista. Kiitos haasteista! Mukavaa näitä on saara, vaikka vastaamine.......... öhöm, joskus kestää :)

Haastehan lähti kiartohon puun päivän kunniaksi 27.9.2017, eli tarkootus on kertua ittelle merkityksellisestä tai kaunihista puusta. Valittin puuksi, keskellä pihaa seisovan pikkupuun. Sen ohitte meen kymmeniä kertoja päiväs, näen sen klasista joka hetki, ku oon koneella, eli kaaripenkin orapihilajapuun. 

Aitaorapihlaja -Crataegus grayana

Sei loista suurilla näyttävillä kukilla, eikä ruskafärikää oo mikää leiskuva, mutta son tosi sitkiä ja sellaane pikkusiävä peruskasvi. Orapihilajasta tuloo, ainaki mulle, miälehen ensimmääsenä kouluaikojen piikkiset raja-airat. Alaluakilla, airan alta oli surkia hakia palloja ja sinnehä ne aina välitunnilla viärii.

3.6.2016

Koska airat leikattihi säännöllisesti, ei niiren kukintaa pahemmi eres hoksannu, eikä marioja liioo. Mutta vapahasti kasvavana pikkupuuna, puu kukkii kesäkuus valakoosin kukin. Puu on just sopivan kokoone piänempähänki pihahan. Mulla se antaa sopivasti korkeutta kaaripenkin istutuksihi. Kaaripenkin paikalla oli alunperin nelijä orapihilajapuuta, mutta myrskyllä kaatunu koivu katkaasi yhyren ja isännän moottorisaha myähemmi, kaks muuta.

5.9.2017

Syksymmällä puus on punaaset syätävät marijat. Nei häävisiltä maistu, joten mitää makuelämystä nei tariua. 

9.10.2017

Puun ruskafäri on kellertävä.

Tänä vuanna marioja on ennätyspalio. Oonki orottanu tilhiä niitä syämähän, mutta ny ku pihilajakki notkuu mariojen painosta,  nämä mariat taitaa jäärä syämätä.

22.10.2017

Lumikuarrutusta.

25.10.2017

Puu on nii keskeesellä paikalla ja son jotenki nii sopivan käkkyrääne,  että oon laittanu pikkuuset spottivalot sitä valaasemahan. Tämä kuva on otettu klasin läpi silloon keskiviikkona, ku orottelin  sen suuren lumisatehen alakamista (meillä 5cm). Puu näytti nii kivalta punaasine mariooneen.

20.11.2015

Kevyt pakkaaslumi antaa oksille hohtavan kuarrutuksen.

Haasteen ohojees sanottihin, että mainittaas keltä haastehen on saanu ja jatkaas kolomelle plokille. 

Haastajat mainittinki het aluus ja haastettavat olis

Eeviregina, Jokirannassa-plokista

Konnadonna, Konnadonna- kotona ja puutarhassa-plokista

Maarit, Garden Of My Dreams-plokista

                                                                            

                                                               

Mukavaa viikkua!                  

Kukkapöytä ja pyärivät alustat

Ensin pikkuusen huanekasviasiaa, ennenku syvennyn haasteeren vastauksihi.

Mulloli vuasikauret vaa muutama huanekasvi. Yks syy oli, ettei ollu oikee paikkaa, mihinä niitä pitää. Olohuanehes on peräti nelijä klasia, mutta non nii korkialla, iha tavallisten klasien tasolla. Ei niinku mones muus 70-luvun taloos, klasit alakaa melekee laattiasta asti ja lisäksi non pohojoosehen päi.

Keittiöhön päätin kuitenki hommata kukkia. Yks vaihtoehto olis ollu kukkalauta, mutta solis pitäny olla turhan lyhyt, että olis päässy vaivatta istumahan ruakapöytähän. 

Muistin että mullahan on vintillä pöytä. Sellaane sopivan piäni, jota päätin kokeella. Vaikka pöyränkansi on vaa 54x85 senttiä, tuli aharasta.

Teinki pöyrästä liikkuvan, eli pyärät alle.......

9.4.2017

.......että sen saa tyännetyksi nurkkahan ku tuloo viarahia. Pöytähän on nii syvä, että siihe mahtuu vähintää kaks purkkiriviä ja silloon kukkia on vaikiempi kastella. Sen ongelman ratkaasin ottamalla vanhan pyärivän tarioolualustan käyttöhön. Oon saanu sen joskus kauvan sitte äiteeltä ja käyttänykki silloon tällöön. Piänemmän löyrin keväällä kirppikseltä. Ny on kukkia kätevä kastella, ku alusta pyärii ja voi pyärähyttää välillä toisen kasvin klasin äärehe. Ainut asia mikä häiritti, oli alustojen vaaleus. Maalamahan en halunnu ruveta, vaa..........

......päällystin ne ny. Mulla oli tummanharmaata, melekee mustaa kankahista vahakangasta.

Leikkasin n.8cm leviemmän ympyrän ja ompelin reunahan kumminauhakujan. Tuata vois käyttää vaikka suihkumyssynä :) Suuremmas alustas on piäni syvennys, jonka täytin muavilla päällystetyllä paffilla.

Siisti ku mikä. Kankahine vahakangas on nii ohutta, että se sujuu hyvi, eikä tartte sen kummempia käänteetä, ku ei pärkyä.

6.11.2017

No nii, ny ei vaaleus häiritte ja jos pöyrän färi vaihtuu, teen uuret myssyt.

Johonaki kohtaa on reunas piäniä ryppyjä, mutta yllättävän hyvin se muatoontuu. Kukakki on lisääntyny ja muutama keväällinenki viälä hengis.

Täs näkyyki kuinka piäni väli on ruakapöytähän. Sivuttaasin pitää mennä. Pesin klasit ja kyllä oli kätevä siirtää kukat pois tiältä. Senku otin pöyrän reunahan kiinni ja siirrin koko helahoiron. Vaihroon samalla jouluverhokki, ku ei niis tontut hypi. Jouluhan on tuas tuakios.

Voi jumankekka mikä viikko. Luulis, että ku puutarhatyät loppuu nii on aikaa vaikka kuinka. Hah! No, eiköhä johonaki vaihees helapota...... ja ohan mulla jotaki pikkuusia pihahommia vireellä, ku näitä plussakeliä taas piisaa :)

Mukavaa marraskuun jatkua!